Lapsiperheissä kiire on normaalia. Milloin on kiire neuvolaan, milloin bussiin, milloin päiväkotiin ja milloin mihinkin. Meillä äideillä on paha tapa alkaa kiireessä hoputtaa ja äänikin nousee monesti. Välillä kehitämme kamalan kiireen ja paikalle päästyämme tajuamme olevamme vartin etuajassa.
Joskus olisi hyvä miettiä onko se kiire todellista. Onko maailmanloppu, jos myöhästyy linja-autosta. Entä kaatuuko maailma, jos siellä päiväkodilla on vasta 8.15 eikä heti 8.00.
Itse syyllistyn liian usein hoputtamaan lapsia. Monena aamuna viikossa meidän eteisessä huudetaan jonkun hanskan tai hatun takia, koska minun mielestäni on kamala kiire. Todellisuudessa ei ole hengenhätä. Meidän vanhempienkin olisi hyvä välillä oppia löysäämään ja antaa lapselle aikaa laittaa se hattu itse päähän. Vaikka sen hatun laittoon menisi se kolme minuuttia sen puolen minuutin sijaan, mikä siihen menisi, jos sinä vanhempana laittaisit sen hänen päähänsä.
sivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!